Hurahdin vuosia sitten seuraamaan lifestyleblogeja kertalaakista. Oli ihanaa kurkistella bloggaajan elämään, ihailla kauniita kuvia. Joidenkin bloggaajien kanssa tunsin voimakasta samaistumista. Sehän kirjoittaa kuin minä.
Kun blogien kaupallistuminen Suomessa räjähti käsiin, tuntui hetken aikaa pahalta. Moni asia toki parani – kaupalliset kytkökset tulivat näkyviin ja bloggaajat alkoivat saada fiksuja korvauksia tekemästään työstä.
Jossain blogien ja Instagramin nousun välimaastossa homma meni kuitenkin myös kovin mietityksi. Nimittäin silloin, kun brändit löysivät sosiaalisen median ja alkoivat opetella, miten siellä ollaan. Some oli – ja on toki edelleen – vähän pelottava paikka, koska brändinhallinta on siellä vaikeaa. Pidätämme, pidätämme, löysäämme vähän ja taas kuromme kiinni. Syntyi suitsittuja sisältöjä, jotka eivät liikauta seuraajaa.
Näköalaseminaarissamme tiistaina 27.10. puhunut, tämän vuoden Tubeconin tuottanut Eevamaria Vassinen korostaa, ettei tiukka brändinhallinta toimi uuden ajan milleniaaleille, vaan parhaat sisällöt saa aikaan, kun pitää ohjat löysällä tai antaa ne rohkeasti kokonaan vloggaajalle itselleen.
Sama pätee aivan varmasti bloggaajaan, ja samalla tavallahan toimii printtilehtikin. Eivät toimittajat kai edelleenkään kirjoita sanasta sanaan yrityksen toivomaa tarinaa, vaan nappaavat sieltä lukijaansa kiinnostavat palaset ja sävyn, muokkaavat aiheen omaan suuhun sopivaksi.
Sosiaalisen median trendien myötä myös kaupallisten yhteistöiden on muututtava. Erityisesti vlogit ja Snapchat ovat muuttaneet ilmaisutapaa –rosoisuus ja aitous ovat in. Se vaatii rohkeutta. Lisäksi se vaatii yhä parempaa ymmärrystä brändin kanssa synkkaavista blogeista ja vlogeista. Niitä ei voi ajatella vain mediatilana.
Saara Nikkanen
Kirjoittaja löysi kuukausi sitten Snapchatin ja rakastui siihen, ettei kaiken tarvitse enää olla kaunista ja täydellistä. Rouheus rocks.